Ilmainen toimitus yli 50 € tilauksista

Mitä on kiertotalous?

Kiertotalous on termi johon moni törmää päivä päivältä yhä useammin. Harva kuitenkaan oikeastaan ymmärtää mistä siinä on pohjimmiltaan kyse. Tällä sivulla selitämme tarkemmin kierotalouden ajatusta sekä tähän liittyvien asioiden periaatteita.

Kiertotalouden määritelmä pähkinänkuoressa

Kiertotaloudessa maailman resursseja pyritään säästämään pitämällä materiaalit kierrossa. Kiertotaloden voi ajatella ympyränä, jossa jo tuotetut materiaalit ja tuotteet pidetään käytössä ja kierrätetään niin kauan kuin mahdollista ja näin pyritään ehkäisemään luonnonvarojen uusiokäyttöä. Lineaaritalous taas kuvaa kertakäyttökulttuuria: Ota, tuota, kuluta, heitä pois.

Mihin kiertotaloutta tarvitaan?

Maailmanlaajuinen resurssien käyttö oli kasvanut jo yli kolminkertaiseksi vuodesta 1970 vuoteen 2017 mennessä (OECD, 2019) johtuen väestönkasvusta ja kasvavista tuloista, ja ylitti 100 miljardin tonnin rajan vuonna 2020. OEDC:n arvioiden mukaan resurssikulutus on 167 miljardia tonnia vuonna 2060, mikäli uusia toimia tämän estämiseksi ei toteuteta. Jotkin arviot ovat vieläkin synkempiä, mm. International Resource Panel (IRP) arvioi globaalin resurssikulutuksen yltävän 170-184 Gt jo vuonna 2050. Kummassakin tapauksessa tämä johtaisi kasvihuonekaasupäästöjen vähintään tuplaantumiseen sekä maaperän, vesistön ja ilman lisääntyvään saastumiseen ja myrkyllisten aineiden päätymiseen eliöihin, ihmiset mukaan lukien. Samaan aikaan, vaikutukset näkyvät myös kasvavasti lajikatona niin kuin myös sosio-ekonomisina häiriöinä. Haitalliset heijastevaikutukset aiheuttavat eräänlaisen ketjureaktion, jolloin vaikutukset eivät jää näkymättä yhdelläkään elämän osa-alueella ja muodostavat monimutkaisia syy-seuraussuhteita.


Toivoa ei silti ole täysin menetetty, sillä teknologia on ottanut suuria harppauksia viime vuosikymmeninä resurssi- ja energiatehokkuuden parantamisessa ja lupaavat teknologiat kuten CCUS (Carbon Capture Utilization and Storage) ja BECCS (Bioenergy with Carbon Capture and Storage) ovat vasta tuloillaan. The Circularity Gap raportin (2020) mukaan kiertotalouden läpilyönti on välttämätön jotta voitaisiin mahdollistaa Pariisin Sopimuksen tavoitteen pitää ilmaston lämpeneminen alle 2 C. Paljon on silti vielä tehtävää, sillä maailmanlaajuisesti talous on vain 8.6% ”kiertävää”, ja tämä laskennallinen luku on tippunut viimeisen parin vuoden aikana (Circle Economy, 2020). Kiertotalous yksin ei kuitenkaan riitä, vaan fossiilisten polttoaineiden sekä päästöintensiivisten materiaalien ja tuotteiden korvaamiseksi tarvitaan myös vihreää taloutta ja biotaloutta.

Kiertotaloudella, vihreällä taloudella, ja biotaloudella on kaikilla lopulta sama päätavoite

Konsepteja kestävyyden parantamiseksi on monia ja kiertotalous, vihreä talous ja biotalous menevät osin päällekäin. Näillä kaikilla on yksi päätavoite: Tehdä ihmiskunnan talousmallista kestävämpi. Yksinkertaistetusti, vihreä talous tähtää hyödyntämään biosfäärin tarjoamia ekosysteemipalveluja tuottaakseen luontolähtöisiä ratkaisuja ja vihreitä infrastruktuureja ihmiskunnalle sekä korvatakseen fossiilista energiaa uusiutuvilla lähteillä, biotalous hyödyntää biosfäärin elävää biomassaa korvatakseen litosfäärin (fossiilinen energia ja fossiilinen- sekä muut ei-biopohjaiset materiaalit) hyödykkeet huolehtien samalla kestävästä resurssikäytöstä ja resurssitehokkuudesta, ja kiertotalous lähtee ajatuksesta luoda suljettu talous jossa materiaali- ja energiavirrat hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti ja niin kauan kuin mahdollista, jolloin luodaan myös uutta työvoimaa kestävällä pohjalla (D’Amato & Korhonen, 2021). Euroopan ulkopuolella biotalous on vielä hieman uusi ja vähemmän tunnettu konsepti, mutta kiertotalous on ollut tunnettu jo kauan ja osana globaaleja strategioita.


EU:n Circular Economy Action plan asettaa tavoitteet kiertotalouden toteutumiseen EU:ssa (European Commission, 2020). Kierotalous ei ole yhtä kuin kierrätys, vaan huomio kiinnittyy jo tuotteiden valmistukseen, jossa tuote tulisi tehdä mahdollisimman pienellä ympäristöjalanjäljellä materiaaleja ja energiaa säästäen sekä suunnitellen se 1) kestämään mahdollisimman pitkään sekä 2) soveltumaan uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen. Tähän on politiikkatasolla jo nyt niin pakollisia kuin vapaaehtoisia työkaluja, merkittävimpinä Ecodesign Directive ja ekomerkit kuten EU Ecolabel ja EU green public procurement (GPP). Ohjenuorana toimii yleisesti myös kaskadiperiaate, joka osaltaan yhdistää bio- ja kiertotaloutta.

Mikä kaskadiperiaate?

Kaskadiperiaatteen mukaan tuotannossa tulisi parantaa resurssitehokkuutta biopohjaisia tuotteita tuottaen ja maksimoida niiden arvonlisä useita ”elinkaarilooppeja” hyödyntäen. Kaskadiperiaatetta kuvaillaan myös seuraavalla arvoketjulla: Biotuotteet, tuotteen käyttöiän kasvatus, uudelleenkäyttö, kierrätys takaisin tuotantoon, hyödyntäminen energiaksi, ja vasta viimeisenä vaihtoehtona hävitys kaatopaikalle.


Kaskadiperiaatteen käytännön toteutus on ohjenuoraa vaikeampi. Esimerkiksi rakentamisesta ja purkukohteilta saadaan paljon potentiaalista kierrätystavaraa, mutta turvallisuussyistä uudelleenkäyttö ja kierrätys ei ole aina mahdollista. Monet rakennustuotteet on säänkestävyyden parantamiseksi kyllästetty erilaisilla kemikaaleilla, joista useat haihtuessaan sisätiloissa olisivat myrkyllisiä tai muuten haitallisia. Näin ollen, esimerkiksi huonekalujen ja sisustuselementtien valmistukseen tällaiset osat eivät soveltuisi. Mikäli käytetyt pintamateriaalit ja tuotteen kemikaalit eivät ole tarkalleen tiedossa, materiaaliksi kierrätys ei onnistu riskittä ja jäljelle jää vaihtoehtona energiaksi poltto. Siksi tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää pystyä jäljittämään tuotteet.


Energiakäyttöäkin tarvitaan ja joskus materiaalikierrätystä parempi vaihtoehto voi arvoketjusta riippuen olla poltto energiaksi. Kierrätysteknologiat, paikkakunnan tai maan käyttämät pääasialliset energialähteet, ja mm. kuljetusmatkat vaikuttavat siihen, ylittääkö materiaalikierrätys energiaksi käyttämisen ympäristöhyödyt. Energiakäyttö tuo hyötyjä esin korvaten fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiatuotannossa. Siksi kiertotalouden toteutukset pitäisi aina arvioida tapauskohtaisesti, ja samalle materiaalillekaan ei ole yksiselittäistä ”parasta vaihtoehtoa” joka soveltuu kaikkialla. On myös huomioitava, että materiaaleja, varsinkaan biopohjaisia, ei voi kierrättää ikisuuksiin materiaalina luonnollisen hajoamisprosessin vuoksi, ja siksi käytöstä poistuneiden tuotteiden energiakäyttö on tärkeää säilyttää vaihtoehtona. Idealistinen tilanne olisi ensin kierrättää tuote mahdollisimman monesti materiaalina ja viimeiseksi vielä polttaa energiaksi.

Biotuote ei automaattisesti tarkoita biohajoavaa

Biopohjaiset tuotteet käsitetään usein biohajoavina (mm. paperi). Biopohjaiset tuotteet esim. muovit eivät silti aina ole, tyypistä riippuen, biohajoavia vaan vastaavat ominaisuuksiltaan useassa tapauksessa täysin synteettistä, fossiilista alkuperää olevaa muovia. Nämä ei-biohajoavat muovituotteet sisältävät samalla tavalla ympäristölle haitallisia yhdisteitä, oli niiden valmistuksessa hyödynnetty sitten fossiilisia tai biomateriaaleja. Mikäli kuitenkin valmistuksessa on huomioitu ekoaspektit myrkyllisiä yhdisteitä ja kierrätettävyyttä myöten, näillä voidaan vähentää huomattavasti ympäristön taakkaa ja parantaa kierrätysastetta turvallisesti. Ihmiskunnan tarpeet nojaavat pitkälti erilaisiin muovituotteisiin ja käyttökoheista riippuen aina ei ole mahdollista tehdä biohajoavaa vastinetta (esim. kovan kulutuksen tuotteet ja hyginiatuotteet esim. lääketieteen soveluksissa). On myös mahdollista yhdistellä biopohjaisia ja synteettisiä materiaaleja uudeksi kestävämmäksi sovellukseksi, jonka hiilijalanjälki on pienempi ja resurssitehokkuus suurempi. Yksi esimerkki on vaikkapa INVISTA:n kehittämä T162R LYCRA®, jossa on käytetty maissia biopohjaisen elastaanin tuottamiseen (70% biopohjaista elastaania, 30% synteettistä elastaania). Ei ole yhtä mustavalkoista joko-tai ratkaisua, vaan tärkeintä on että biotalous ja kiertotalous toimivat yhdessä kaikki sektorit huomioiden.

Kierrätysmahdollisuudet vaihtelevat sektoreittain

Muovia on pidetty yleisesti ongelmallisimpana materiaalina jätteiden kannalta, vaikka yleisesti ottaen muovien kierrätys takaisin tuotantoon kasvaa kokoajan. Viime vuosina kertakäyttöisten muovituotteiden valmistusta on jo saatu rajoitettua paljon lainsäädännöllä, mutta on edelleen paljon materiaaleja, joiden kierrätettävyyteen on vaikea vaikuttaa. Esimerkkinä betoni, jolle ei tällä hetkellä ole kaupallisia kierrätysinnovaatioita. Kierrätysmahdollisuudet eivät ole samanvertoisia joka sektorilla ja siksi yhtenäistä kierrätysastetavoitetta ei ole mahdollista asettaa. Esimerkiksi tiettyjen metallien keräys ja kierrätys on jo hioitunut erittäin korkealaatuiseksi ja esimerkiksi terästä voi kierrättää uudelleen ja uudelleen lähes loputtomiin ilman laadun heikentymistä, ja siksi sen tuotantokin voi teoriassa perustua 100% kierrätysteräkseen. Metalleja on laaja kirjo ja kaikkien kierrätys ei onnistu yhtä helposti. Resurssipula harvinaisiin ja kriittisiin materiaaleihin liittyen on yksi suurimmista huolenaiheista tällä hetkellä digitalisaation ja autoteollisuuden murroksen myötä. Esimerkiksi autojen valmistuksessa ja akkumateriaaleissa käytetään harvinaisia metalleja (UNEP, 2013) ja kysynnän nopean kasvun myötä paineet kierrätysteknologioiden kehitykseen kasvavat.

Kiertotalous ei ole hyödyllistä pelkästään ympäristölle, vaan avain myös taloudelliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin

Kiertotalous voi parhaimmillaan parantaa maan tai alueen omavaraisuutta kääntäen ”jätteen” raakamateriaaliksi ja samalla parantaen luonnonvarojen riittävyyttä. Mikäli tuotteet ja materiaalit saadaan hyödynnettyä mahdollisimman pitkään ja monesti uudelleen ennen energiaksi polttoa, materiaalien lisäarvo kasvaa per tuotettu yksikkö. Kiertotalous mahdollistaa uusien liiketoimintamallien syntymisen ja näin osaltaan parantaa työllisyyttä. Samalla kuitenkin kierrätysuotteiden turvallisuus ja laatu varmasti mietityttää monta kuluttajaa, jonka vuoksi on tärkeää lisätä niin T&K toimintaa kuin sertifikaatteja ja virallisia (ei kaupallisia) ekomerkkejä. Tätä ennen jokainen voi kuitenkin osaltaan vaikuttaa uuden talousmallin syntymiseen: Kierrätä itse, suosi kierrätystuotteita tai muita ”hukkatuotteita”, suosi materiaaleja jotka ovat biopohjaisia tai muuten tiedetysti kestävästi tuotettuja, ja osta tarpeeseen.