Ilmainen toimitus yli 50 € tilauksista

Tekstiilimateriaalit suurennuslasin alla: Mitä kuluttaja ei näe tuoteselosteen taakse?

27.04.2022

Tekstiilimateriaalit suurennuslasin alla: Mitä kuluttaja ei näe tuoteselosteen taakse?

Mitä tarvitaan, että housut kestävät 20v? Ilmeisesti 100% polyesteria! Siskollani oli 2000-luvun alussa lämpimän näköiset punaiset toppahousut käytössä tallilla, joista olin kovilla pakkasilla kateellinen. Housut ovat suomalaisen firman Sastan (lähes […]

Mitä tarvitaan, että housut kestävät 20v? Ilmeisesti 100% polyesteria!

Siskollani oli 2000-luvun alussa lämpimän näköiset punaiset toppahousut käytössä tallilla, joista olin kovilla pakkasilla kateellinen. Housut ovat suomalaisen firman Sastan (lähes sama nimi!) tuotantoa, joka valmistaa eräilyyn ja muihin vaativampiin olosuhteisiin laadukkaita ulkoiluvaatteita. En muista tarkalleen kuinka, mutta lopulta housut jotenkin päätyivät minulle 2011 muuttaessani Joensuuhun opiskelemaan. (Psst! Tästä tarinasta olen maininnut myös Sastipodissa, jota kannattaa käydä kuuntelemassa jos et niin ole vielä tehnyt! https://open.spotify.com/show/3C4sGrHrifejsPLz1TbfEM?si=5af8fd8be4434f65)

Jos joku muistaa kirjasarjan ”Neljä tyttöä ja maagiset farkut”, voisi tässä puhua vastaavasti kahdesta tytöstä ja maagisista toppahousuista. Siskoni on itseäni yli 10cm lyhyempi, ja silti housut sopivat täydellisesti. Tänäkin päivänä, samat housut ovat edelleen minulla vaativassa käytössä tallilla. Ovatpa ne parit peltorodeotkin hevosen selässä kokeneet, eikä ratkeamia ole siitä huolimatta tullut. Tänään vasta tulin katsoneeksi, mistä ihmeaineesta housut on tehty: 100% polyesteria! Voin aika varmuudella sanoa, että 20v aikana nämä housut on päässeet jo pitkälle plussan puolelle ympäristövaikutuksissa. Samaan suoritukseen ei teknisesti luonnonkuitu pysty. Tässä on hyvä esimerkki siitä, että ei voi yksiselitteisesti sanoa, että mitään ei pitäisi valmistaa synteettisillä kuiduilla. Alla tekstissä avaan hieman erilaisten tekstiilimateriaalien ympäristövaikutuksia, mutta pitäkää lukiessa tämä esimerkki mielessä. Ympäristövaikutukset nimittäin paljon riippuvat siitä, kuinka kauan vaatekappale x palvelee.

Tutkimuksessa ei olla vielä päästy puusta pitkälle, mutta kovasti yritetään

Vaikuttaako vaatteen materiaali kuluttajan ostopäätökseen? Jos vaikuttaa, niin painaako kupissa enemmän laatu ja ”mukavuuden tuntu”, vai kestävyysvaikutukset? Kenties molemmat? Tuntevatko kuluttajat jo RCF-tekstiilit? Mitä tekstiilimateriaaleja pitäisi suosia, jos haluaa vaikuttaa ympäristöjalanjälkeen? Näitä kysymyksiä on pohdittu jo pitkään tutkimuspuolella, mutta vain vähän vastauksia on saatu.


Kokeillaan tässäkin nyt somen voimaa, ja kysynkin apua lukijoilta kollegani Venla Walliuksen aiheeseen liittyvään tutkimukseen, jossa tutkitaan kuluttajien näkemyksiä uusista puupohjaisista tekstiilikuiduista fokusryhmähaastattelujen avulla. Tutkimusaineistoa tullaan käyttämään Venla Walliuksen Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakouluun valmisteilla olevassa väitöskirjatutkimuksessa “The role of wood-based products in the bioeconomy transition – stakeholder perspectives”. 18-30 vuotiaita haastateltavia haetaan opintoalasta ja taustatiedoista riippumatta. Kuluttajatutkimus on tärkeä osa kestävän kehityksen tutkimusta ja niiden pohjalta tehtäviä suosituksia. Apusi on siis tärkeää ja mikäli voisit osallistua haastatteluun, laitathan viestiä Venlalle osoitteeseen venla.wallius@efi.int

Materiaalien ”parhausjärjestys” ei ole kovin yksiselitteinen edes silloin, kun käyttöaikaa ei huomioida.

Muistan vielä 2000-luvun alusta, kun puuvillaa hehkutettiin joka puolella. Hehkutus ei ole tullut täysin ansioitta, sillä puuvillalla on paljon hyviä ominaisuuksia. Se on hengittävää materiaalia, ei aiheuta allergiaa ja sitä suositaankin erityisesti alusvaatteissa ja petivaatteissa näiden ominaisuuksien ansiosta. Muut ominaisuudet eivät valitettavasti olekaan niin päivänvaloa kestäviä.

Vaikka puuvillan päästöt ovat suhteessa synteettisiin petroleum-pohjaisiin kuituihin pienet, sen veden kulutus tuotannossa on älyttömissä mittasuhteissa. 1 kg puuvillakuidun tuottamiseen menee pienimmillään 546- ja suurimmillaan jopa 4377 litraa vettä (UK The Food and Environment Research Agency, 2010). Globaali keskiarvo on 1818 l/ kg valmista puuvillakuitua (kuva 1). Yksi karmeimmista esimerkeistä puuvillan tuotannon vaikutuksista on kokonaisen sisämeren, Araljärven, kuivattaminen Uzbekistanin ja Kazakstanin rajalla. Neuvostoliiton tarkoituksena oli päästä puuvillatuotannon kärkeen, jonka myötä Araljärvi alkoi pienennemään ja kuihtui lopulta 4/5 osaa pinta-alastaan. Lisää voit lukea BBC:n jutusta täältä. Puuvillan viljely vie myös maankäyttötilaa ja siihen käytetään ympäristölle haitallisia torjunta-aineita.

Kuva 1. Kuvassa käytetty lähteenä YK:n teettämää kattavaa selvitystä (UK The Food and Environment Research Agency, 2010), jossa käytetty useita eri lähteitä. Julkaisu on 12 vuotta vanha ja yhtä tarkat selvitykset ovat valitettavasti kiven alla, mutta pääpiirteittäin vertailu pitää edelleen paikkansa.

Joku saattaa bongata vedenkäyttökuvasta myös hampun, jolla on suhteellisen pieni vesijälki. Hamppua ei kuitenkaan ainakaan vielä ole näkynyt kovin paljon Suomen vaatekulttuurissa. Sen sijaan, hamppu on viimeisen muutaman vuoden aikana (empiirisen havaintoni mukaan) yleistynyt eläimille tuotetuissa vaatteissa, joissa nyt on alettu suosia myös kierrätysmateriaaleja. Ehkä eläinten laatuvaatteista ollaan valmiita maksamaan paremmin? Ostin tälle kesälle hevoselle 100% hampusta valmistetun ihottumaloimen, joka suojaa ötököiltä. Hevoseni on yliherkkä hyönteisten puremille, ja siksi käyttää toukokuusta syyskuun loppuun loimea. Tähän asti kuitenkin olen joka vuosi joutunut ostamaan uuden, sillä materiaali ei vaan kestä ja loppukesään mennessä loimea saa yleensä korjata kymmeniä kertoja. Nyt mielenkiinnolla jäänkin odottamaan, kuinka (kallis) hamppuloimi kestää. Raportoin sitten, miten käy!

Maagiset 20v vanhat polyester -toppahousut!
Värikin loistaa edelleen kirkkaan punaisena

Polyester hyvä vai paha?

Vedenkäyttökuvaa ja toppahousukertomusta katsoessa tulisi äkkiä mieleen, että synteettiset (petroleum -pohjaiset) kuidut kuten polyester ja polylaktidi olisivat parempia vaihtoehtoja. Synteettisissä kuiduissa on toki se hyvä puoli, että väri ei haalistu niissä helposti ja niiden tekninen elinikä on pitkä verrattuna luonnonkuituihin. Valitettavasti kuitenkin synteettiset kuidut ovat yksi pääsyy tekstiiliteollisuuden valtaviin kasvihuonekaasupäästöihin, sillä ne pitävät ykkössijaa tuotantoperäisissä fossiilisissa päästöissä (UK The Food and Environment Research Agency, 2010). Synteettiset kuidut ovat myös useiten käytettyjä pikamuodissa, sillä niiden kustannuksetkin ovat luonnonkuituja paljon pienemmät. Polyester kattaa huimat 52% maailman tekstiilikuitumarkkinoista (Textile Exchange, 2021). Tämä näkyy myös materiaalijakaumassa Sastilla käytetyissä vaatteissa, jossa Polyester pitää 1. sijaa ja elastaani on sijalla 3. Polyesteria ja muita synteettisiä kuituja sekoiteaan luonnonkuitujen kanssa, jotta saadaan sopivan halpaa kangasta, joka silti tuntuu hyvältä ja säilyttää muotonsa kauan. Tästä samasta syystä puuvilla säilyttää edelleen asemansa synteettisten sekoitekaverina, ja on Sastin materiaalijakaumassa toisiksi yleisin materiaali.

Kuinka moni on kuullut RCF -kuiduista?

RCF on lyhenne sanoista Regenerated Cellulose Fibers, jolla viitataan selluloosapohjaisiin (usein puupohjaisiin) luonnonkuituihin, kuten Lyocell (Tencell yleisin markkinanimi) ja Modal (eli suomalaisittain modaali). Myös 90-luvulla yleistynyt viskoosi on puupohjainen kuitu, mutta sitä kritisoidaan suhteellisen suuren vedenkäytön vuoksi (Kuva 1). Viskoosi muistuttaa ominaisuuksiltaan puuvillaa, ja se onkin Sastilla 4. yleisin materiaali. Hieman uudemman teknologian kuidut, kuten Lyocell ja Modal ovat vedenkäytöltään pienempiä ja niillä on huomattavasti pienemmät fossiiliperäiset päästöt verrattuna esim. synteettisiin kuituihin (UK The Food and Environment Research Agency, 2010). Näilläkin on samantyyppisiä ominaisuuksia kuin puuvillalla, kuten antibakteeriset ominaisuudet, ihoystävällisyys ja pehmeys.

RCF -kuitujen, kuten muidenkin tekstiilikuitujen tuotantopäästöihin vaikuttaa huomattavasti valmistusmaa ja sen teollisuuden pääasialliset energialähteet. Esimerkiksi Kiinassa tehtaat pyörivät pääasiassa kivihiilellä, kun taas esim. Suomessa RCF raakamateriaali (liukosellu) tuotetaan sivuvirroista saatavalla energialla (puun kuori, ligniini,..). Biopohjaisia sivuvirtoja hyödyntämällä fossiilisen energian tarve tehtaissa jää parhaimmillaan vain muutamaan prosenttiin.

Uusia innovaatioita Suomesta:

KUURA

Metsä Spring on jo pilottivaiheessa uuden RCF tekstiilikuidun Kuuran valmistamista. Kuuran fossiiliperäiset ilmastovaikutukset ovat 88% pienemmät puuvillaan, 82% pienemmät Lyocelliin, ja 70% pienemmät modernimpaan vähäpäästöisempään Lyocelliin verrattuna ( World Bioeconomy Forum https://wcbef.com/news-bulletin/very-good-sustainability-results-for-metsa-groups-kuura-textile-fibre/). Kuurasta voit myös lukea lisää täältä: https://www.kuura.io/fi/

INFINNATM

Infinna on Suomalainen kierrätyskuitu, jota valmistaa Infinited Fiber Company. Kuitujen valmistus pohjautuu uuteen kemialliseen kierrätysteknologiaan, joka mahdollistaa useiden eri tekstiilimateriaalien keirrätyksen takaisin hyödynnettäväksi tekstiilituotannossa. Infinna on sertifioitu SCS Global Services Recycled Content Standard:n kautta, sillä sen on todettu sisältävän vähintään 99% post-consumer kierrätysmateriaalia.  Voit lukea Infinnasta lisää täältä: https://infinitedfiber.com/

Kuuran ja Infinnan kaupallista (suuren volyymin) valmistusta odotetaan kovasti Suomessa myös sen vuoksi, että se kasvattaisi arvonlisää ja näin toisi kotimaahan lisäeuroja ja hyvinvointia. Kotimaista tuotantoa kannattaa suosia myös sosiaalisen kestävyyden kannalta, sillä muualla maailmassa työolot eivät aina ole samaa luokkaa.

Kirjoittaja: Janni Kunttu, 28.4.2022

Lähteitä:

The Food and Environment Research Agency, De Montfort University, & University of Leeds. (2010). Final Report to the Department for Environment, Food and Rural Affairs: The role and business case for existing and emerging fibres in sustainable clothing. Summary report (Issue April). Department for Environment, Food and Rural Affairs UK. http://www2.wrap.org.uk/downloads/Emerging_fibres_-_summary.fb63836b.10840.pdf

Textile Exchange. (2021). Preferred Fiber & Materials Market Report 2021. https://textileexchange.org/wp-content/uploads/2021/08/Textile-Exchange_Preferred-Fiber-and-Materials-Market-Report_2021.pdf